Toisaalta täältä blogeista saa hyvää vertaistukea ja on ihana huomata, kuinka välillä käykin hyvin. Tarina päättyy onnellisesti. Mutta välillä taas luonto näyttää nurjan puolensa.. On jännä, kuinka voikin tuntea pahaa mieltä toisen, aivan tuntemattoman puolesta. Ehkä osa siitä tunteesta ajattelee sitä,että se olisinkin voinut olla minä, joka niin kirjoittaa? Tai ehkä se, että ei haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan tätä prosessia? Pelkoa siitä, mitä kaikkea voikin tapahtua ja mennä vielä pieleen..
Onneks ei ole kristallipalloa, joka näyttäisi tulevaa, koska en oikeastaan halua tietää, kuinka tässä vielä käy. Tai lähinnä, en halua tietää, jos tarinamme ei päätykään onnellisesti. Pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!