Mitä jos lapsi ei olekaan terve?

Ainahan se riski on olemassa. Mutta kun miettii näitä kaikkia hormoneja,joita syö ja pistelee niin on se ihme etteivät ne vaikuta lapseen, kun kropan ne kyllä heittävät sekaisin.

Kaikissa esitteissä ja ohjelappusissa lukee, että hoidot eivät lisäisi riskiä kuin monisikiöisyyteen. Sen pystyy kyllä hyvin ymmärtämään,kun ei kypsytellä vain yksiä munarakkuloita vaan useita kerralla, joten ihmekös tuo.. ja jotenkin tuntuu, että jos vaan vauvat selviäisivät niin ilman muuta otettaisiin kaksoset! Koska jos yhtä lasta yrittäessä menee näin kauan ja täytyisi toista varten taas aloittaa alusta, niin kaksi kiitos kerralla :) vaikka toipuminen tuplasti rankempaa, arki triplasti haastavampaa ja univelat potenssiin kaksi, niin silti. Niillä olisi kuitenkin aina toisensa kaverina ja olisihan se ihana seurata, kuinka kahdesta pienestä kasvaisikin eri persoonat.. ja ainahan on riski, että yhdelläkin sikiöllä olisi jotain.. Tosin voisi tietysti olla, että molemmilla kaksosistakin olisi.. Se kuulostaa käsittämättömän rankalta. Ei voi sanoa, että voi kuvitella,kun ei sitä kyllä varmaan voi kuin silloin kuvitella, jos sen on kokenut..

Ainahan se pelko on, että lapsella voi jotain olla. Raskaus aina riski. Toisaalta on muistettava, että lapselle voi myös käydä jotain vaikka muutaman vuoden iässä.. Eli siitä päästään siihen, että elämä on riski ja elämässä, jotta voi elää on otettava riskejä, jotta on elämää ja elämä synnyttää lisää riskejä. Eli? Riski mikä riski, voiko siis verrata, että lapsi mikä lapsi? Oli poikkeavaa tai ei.. Riski on varmasti elämän arvoinen.