keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pohdintaa

Eräs tuttavani on kärsinyt useamman vuoden lapsettomuudesta puolisonsa kanssa. Tänä kesänä tuli hetki, jolloin heille tehtiin viimeiset kunnalliset hoidot. Seuraavat olisivat sitten yksityisellä puolella, ja kuten kaikki sen tietävät, niin nehän maksavat ja paljon..

Heillä on ongelmaa niin kierrossa kuin siittiöissäkin. Kuitenkin heille tarjottiin vielä yksi mahdollisuus: alkionsiirto. Eli kun joiltakin pareilta on otettu munasoluja, jotka on hedelmöitetty siittiöillä, kypsytelty maljalla blastioiksi, siirretty osa kohtuun ja loput pakkaseen odottamaan tulevaisuutta, josko pari haluaisi vielä käyttää loputkin. Jotkut parit eivät halua ja näitä pakkasalkioita voidaan ilmeisesti sitten tarjota niin että kun kaikki hoidot on käyty lävitse omilla keinoin, niin olisi vielä mahdollisuus saada koitettua jo hieman kypsyneellä alkiolla... Tuttavani naispuoleinen henkilö asiaa minulle selitti ja näin asian ymmärsin.. yhden mahdollisuuden jälkeen ei siis kai tulisi toista tilaisuutta, sitä en tiedä olisiko rahalla mahdollista saada lisää tilaisuuksia, mutta tämä jäi silti pohdituttamaan minua..

Pohdin siis sitä, että mitä itse tuossa tilanteessa tekisin? Keskustelimme asiasta tuttavani kanssa ja ymmärsin, kuinka hankala päätös aivan varmasti heille on... Koska kun kuitenkin alkio olisi jo alkio, sillä olisi täysin eri geenit.. Aivan kuin adoptiossa. Ei kummankaan sukusoluja.. Mutta se kasvaisi kuitenkin kohdussa.. Itse ajattelen nyt ollessani raskaana rv 37, että olen tavattoman onnekas kun olen saanut kokea raskauden, sen tuomat muutokset(fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset), tuntea lapsen kasvun vatsassa ja 9kk ajan valmistautua oman lapsen tuloon. Mutta jos kaikki olisikin lähtöisin lahja-alkiosta, niin ajattelisinko silloinkin lapsen omanani? Tai siis tietysti omanani, ja silloin saisi kuitenkin kokea raskauden ja luoda jo raskausaikana tietynlaisen tunnesiteen vauvaan... Mutta tuttavani ei tiennyt mm. Että saako alkion juurista tietää mitään? Mitä jos lapsi olisikin geeneiltään ulkomaalainen ja mahdollisesti ihonväri erilainen kuin vanhempien tai eihän ole mitään tietoa geeniperimästä muutoinkaan. Adoptiossa voi kuitenkin varautua tuollaisiin asioihin, mutta lahja-alkio tapauksessa synnytys ja vauvan näkeminen olisivat varmasti, mikäli mahdollista, niin entistä jännittävämmät hetket. Itse voisin ajatella perheeseemme adoptiolapsen ulkomailta, mutta kaikki parit eivät välttämättä siihen ajatukseen sopeutuisi, kaikki kun eivät halua adoptiotakaan.. Kuitenkin ajattelisin hyvänä asiana, että olisi mahdollisuus kokea raskaus. Vaikka itselläkin on paljon vaivoja ollut, eikä aika ole mennyt ruusuilla tanssien, niin onhan tämä nyt ihmeellistä aikaa kaikin puolin.. Ja soisin sen jokaisen naispuoleisen voivan kokea, jos vaan haluaa..

Pohdin myös, että voisiko alkiosta kuitenkin vähän muodostua kohdussa ollessa, kuitenkin 9kk, niin tulevien vanhempiensa kaltainen? Kuitenkin ravinto, verenkierto ja kaikki toiminnot kulkevat äidin kautta. Josko jokin muokkaisi hieman vauvaa tuleviin vanhempiin päin?

Uskon kovasti kasvatuksen merkitykseen. Ajattelen, että lapsi oppii paljon malli- ja roolioppimisen kautta. Eli sillä mitä lapsi arjessa näkee ja kokee olisi suuri vaikutus hänen tulevaisuuteensa. Tietysti sairaudet voivat vaikuttaa, mutta sairastua voi koska tahansa, missä elämän vaiheessa tahansa. Että ehkä sitä en niin ajattele tässä tapauksessa.. Mutta se että se vauva olisi ihan ensi hetkestä asti siinä rinnalla ja vierellä, pakkohan sillä olisi olla erilainen vaikutus kuin, jos adoptoisi 2 vuotiaan lapsen.. Pakkohan lapsen olisi alkaa muistuttaa vanhempiaan?

Kyllähän kasvattavat vanhemmat olisivat ne oikeat vanhemmat, varsinkin jos alkio ollut raskausajan äidin vatsassa? Tottunut hänen ääneensä ja elänyt päivittäisessä arjessa mukana.

Inhottavaa olisi, jos olisi niin herkkä, että antaisi ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa päätökseen. Esimerkkinä, jos asuisi pienessä kylässä. Lapsi olisikin tummaihoinen ja vanhemmat eivät. Kuinka kauan kestäisi spekuloinnit vieraissa käymisestä tai utelut adoptioista/hoidoista, jos olisi nähnyt äidin jo odotusaikana vatsa pystyssä. Mielestäni tämä ei olisi hyvä syy jättää näin hyvä tilaisuus väliin, mutta taas ollaan erilaisia ihmisiä ja joillekin sekin voi oikeasti olla paha paikka pohtia sitäkin puolta.

Näkisin siis tarjouksen loistavana tilaisuutena, jota olisi vain hetki sulateltava mielessä.. Jotenkin vain ajattelee, että kun tietää tämänkin parin kovasti haluavan lapsia, niin että koittaisi kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot.. Kun joillakin ei olisi tällaistakaan mahdollisuutta, jos olisi vaikka rakenteellinen poikkeavuus eikä olisi kohtua. Helppoa se ei varmasti olisi, ja unettomia öitä itse ainakin viettäisin miettiessäni lahja-alkio asiaakin..

Monia asioita on mielessä pyörinyt ja lähiaikoina niitä tänne varmaan purankin. On helpompi pohtia asioita monelta kantilta, kun muistaa kirjoituksia luettuaan mitä on miettinyt aiemmin..

2 kommenttia:

  1. Itse suosittelisin kaveripariskuntaasi käymään yksityisellä vielä! Itse sain kunnalllisella tuomion, että en koskaan saisi lapsia saati raskautuisi ja jos raskautuisin niin kesken menisi. Aloitimme yksityisellä hoidot ja tutkimukset, joista selvisi, että raskaus on mahdollinen ja nyt sitten hoidot menossa.. Eli sanotaanko näin, itse en ainakaan luottaisi kaikkeen, mitä kunnallisella sanovat.... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu paljon kyllä olevan eroja kunnallisen ja yksityisen välillä :/ ovat harkinneet yksityistäkin, lähinnä rahakysymys, lainaa olisi otettava talo ja autolainan lisäksi, mutta saa nähdä kuinka he päättävät loppujen lopuksi nyt vielä lahjasolunkin kanssa :/ voi, toivotaan että teillä tärppäisi mahdollisimman nopeasti! Ja miten inhottavaa että kunnallisella sanottu noin. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan..

      Poista

Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!