Lumi, valo, ensilumi..

Lunta on tullut. Maa on valkoisenaan. Oli huomattavasti helpompi herätä tänä aamuna pitkien yöunien jälkeen hieman valoisampaan päivään. Tätä on odotettu jo kuukauden verran, että tulisi lunta ja loppuisi loska sekä sade, vaikka tykkäänkin kaikista neljästä vuodeajasta enkä vaihtaisi niistä mitään pois. Niin jotenkin tätä lunta ja valoa tarvitsi.. Vaikkakin kylmyys pakoittaa pukemaan triplasti vaatetta päälle tällaiselle vilukissalle.

Oli ihana aamulla nähdä kahden pikkuhaukun ilmeet takapihan oven kynnyksellä. Molemmat pysähtyivät kuin seinään. Etutassut hieman korkealle kynnykselle ja takapuolet maassa, maaorava-asennossa, molemmat vierekkäin hetken aikaa kallistelivat päätään ja pienet kuonot nuuhkivat ilmaa: uskaltaako tuonne valkeaan aineeseen mennä? Muutama rohkaiseva sana minulta ja isojen silmien katseet ylös niin siitähän se sitten lähti, kova kirmaaminen takapihalla lumihiutaleiden tiprutellessa maahan asti. Pikkuhaukut juoksivat silminnähden onnellisina yhdessä vierekkäin erilaisia kaarteita ja hyppivät ilmaan isojen lumihiutaleiden toivossa. Jos pieni koira voisi pakahtua onnellisuudesta niin se olisi ehkä tapahtunut tänä aamuna. Ei sitä voinut kuin hymyillen katsoa ovenkarmiin nojaten. Ehkä siinä tuli pienesti myös huokaistua ja tuijoteltua itsekin lumihiutaleita pohtien, että kuinkahan oma lapsi olisi saanut onnelliseksi, kun olisi saanut nähdä hänen onnensa lumisena aamuna pitkän syksyn jälkeen? Ja taas kerran sai todeta, että onneksi jostain kohtalosta on saanut nämä ihanat haukkuset elämää piristämään. Nautitaan lumesta ja valosta kaiken keskellä.