Adoptio..

Ei ole ihan yksinkertainen asia, kun sitä ihan tosissaan pitää miettiä. Aina ennen ajatteli, että jos ei saisikaan lapsia niin ilman muuta adoptoisi, mutta nyt kun se tilanne on vähän lähempänä niin sitä pohtiikin jostain syystä hieman erilailla.. Lähinnä itseä mietityttää olisiko lapsi terve? Samanlaillahan voi olla omankin lapsen kanssa ettei ole.. Mutta lähinnä, että eihän me yhtään tiedetä, mitä lapsen äiti on tehnyt raskauden aikana tai millaisia mielenterveysongelmia suvussa voi olla? Ja kyllähän se pelottaa, että jos äiti haluaakin lapsen takaisin tai jos lapsi haluaakin isona biologisten vanhempiensa luokse. Sydänhän siinä särkyy... Kukaan lähipiiristäni ei ole adoptoinut, joten jos jollain henk. koht. tietoutta asiasta niin laittakaa ihmeessä kommenttia!! Lisään perään yhden adoptiosta kertovan sivuston..

Mitä olen noita nettijuttuja tutkinut, niin niissä puhutaan paljon ulkomaisesta ja kotimaisesta adoptiosta. Kotimaiseen lapseen on kuulemma ihan hirmuisen pitkät jonot (ai kauheata, miten voikin lapsesta puhua kuin esineestä?!).. Ja jossain oli myös maininta, että terveeseen lapseen vieläkin pidempi jono? Kuitenkin paljon puhutaan, että lapsia on paljon ilman vanhempia... Varmasti ainakin ulkomailla, mutta suomessakin pitäisi olla.. Toisaalta jos lasta ei hoidoilla tule, niin eihän sillä jonotusajalla sitten ole merkitystä..

No mutta entäs itse adoptioprosessi? Kuulemma todella pitkät (5v?) seurannat, joiden aikana hirmuisesti syynätään elämistä. Paljon sosiaalitoimiston kanssa asioimista ja hirveästi kaavakkeiden täyttöä. En kyllä yhtään pelkäisi, etteikö läpäistäisi testejä. Mutta ei se nyt kiva ajatus ole, että ruvetaan meidän perhe-elämää ruotimaan ulkopuolisten kanssa ja vielä arvioimisasteikolla.. Ehkä on psykologin haastattelujakin, ne olis kanssa aika jänniä :)

Pahinta ehkä oli, mitä vastaan on tullut erilaisilla sivustoilla ja blogeissa, että suositellaan prosessin ajan käytettävän ehkäisyä. Ymmärrän toisaalta sen pointi, että jos on mennyt 4,5 vuotta ja sitten tuleekin oma lapsi ja koko prosessi onkin turha. Ei aavistustakaan, kuinka kallistakin se on... Mutta jotenkin, että pitäisi luovuttaa biologisen lapsen saamisen mahdollisuus? En usko, että tän kaiken jälkeen ihan muutamaan vuoteen siihen ajatukseen pystyisi.. Eiköhän se toivo kuitenkin siellä silti elä, vaikka ei haluaisikaan, että josko kuitenkin tulisi.. Ajattelen kuitenkin nytten, että ihan hyvin uskon voivani samaistua adoptiolapsen äidiksi. Uskon kuitenkin kasvatuksen roolilla olevan niin iso vaikutus. Joten en usko kiintymisen olevan mikään ongelma..

Jos lapsi olisi tummaihoinen, niin siinä olisi toisaalta puolensa ja toisaalta taas ehkä vaikeutensakin.. Ainakin silloin pitäisi lapselle kertoa, että hänet on adoptoitu, eikä posteljoonilla ole asiaan mitään vaikutusta..... Mutta kuinka senkin voi kertoa? Ja mitä lapsi oikein sen jälkeen ajattelee? Ja monenko vanhana? ja voivoivoi... Kauheasti olisi pohdittavaa. Ja kiusattaisiinko lasta, jos hän olisikin eri värinen koulussa jo ihan pienenä? Sekin olisi kauheata.. Lapset voi olla tosi ilkeitä toisilleen.. Ja kuinka erilaisia sairauksia tummaihoisilla on, eihän mustelmiakaan erota, niin kuinak sitä osaa hoitaa jonkun malaria tai keltakuumeen? Mutta toisaalta siinä olisi joku oma ajatuksensakin, että antaa koti jollekin pienelle suomesta ja hyvästä perheestä, ettei hän joudu mihinkään kadulle isoon kaupunkiin..

Olisi tietysti myös ihana saada vauva ihan ihan pikkuisena, eikä esim. 2 vuotiaana... silloin tuntuu, että olisi jotenkin enemmän hänen vanhempansa? Mutta raskausaikaa ei sitten koskaan kokisi ja jotenkin se raskausaikana syntyvä side lapseen tuntuu tosi tärkeältä.. Haluaisin sen ihan hirveästi kokea.. Onneksi ikää on kuitenkin tämän verran vähän.. Koska kyllä minua vielä enemmän pelottaisi, jos nyt olisi lähempänä 30 vuotta tai vähän päälle, koska sitten jos menisikin joiden ikärajojen ylitse, ja sitten adoptiomahdollisuuskin jäisi.. Myös sijaisvanhemmuutta olen pohtinut, mutta kirjoitan taas siitäkin erikseen, samoin kuin tuosta kasvatuksesta..

                                                                                             P.s lomakuume.....

http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/