Jostain syystä ei pystynyt odottamaan, vaan oli pakko tehdä testi. Täydellisesti negatiivinen. Ei minkäänlaista haamuviivaakaan. Tuntuu, etten pysty edes tekemään positiivista testiä.
Taas kerran pettymys ja harmi iski vasten kasvoja. Silti jotenkin tuntui, että huokaisi sisäisesti ja totesi, että nii-i.. Uskoisit jo. Kyllähän sen tiesi.
En oikeastaan edes tiedä, mitä tekisin jos testi joskus olisikin positiivinen? Pyörtyisin? Itkisin? Pelästyisin ja järkyttyisin? Viimeisin kuulostaa mahdollisimmalta. Varmaan pelästyisin, että onko se totta? Voiko olla? Tekisin luultavasti parikin testiä ennen kuin uskoisin. Ja sen jälkeen lisää pelkoa: entä jos se on kohdunulkoinen? Entä jos tulee keskenmeno? Se ei kehitykään kunnolla? Syntyy kuolleena? Tai joutuisin synnyttämään kuolleen lapsen.. Ihan hirveä ajatus :( ihan kauhea..
Juu. Eli epäusko, pelko, paniikki ja kirjoitinko jo epäusko? kyllä, lukitsen vastausvaihtoehdon. Jään odottamaan vastausta..
Mitä muuta tämä merkitsee? Luomumenkkojen odotusta, joulua ja parempaa onnea ensi vuodelle..? Voikun harmittaa.. Mistä voisi saada hieman lohtua ja uskoa, että kyllä tää vielä joskus on ohi? Elämä ei tunnu reilulta.. Ei yhtään reilulta..
Paremman vuoden toivossa, yrittää tämä pieni ihminen nukahtaa, paeta edes hetkeksi unimaailmaan, jossa on mahdollisuus omaan ihmisperheeseen edes pienen hetken... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!