maanantai 25. marraskuuta 2013

LISÄÄNTYMISVAROITUS!!!! Huom. sisältää katkeraa tekstiä!

Hei, nyt ihan oikeasti vois ihmiset lopettaa sen lisääntymisen niin kauan kun meilläkin on se mahdollisuus?! On hieno tunne kuulla samanpäivän aikana 3:t vauvauutiset, jopa naapurin lapsikin saa lapsen. Onnea vaan niillekin. katkera pieni ääni kuiskaa että toivottavasti on koliikki lapsi. JA järjen ääni vetää taas takaisin maailmaan. Se ei ole meiltä pois! Usko nyt itseäs! Ei ole! Ei ei ei ei ei ei ei.. Ei tunnu vieläkään siltä että ei olis pois.. 

Oikeesti välillä tuntuu, ettei halua kuulla/nähdä yhtäkään onnellista vauvailmoitusta. Tekis mieli vaan karjasta, irvistää ja juosta pois, ehkä silloinkin vähän kiljuen. Tai karjuen. Itse asiassa ulvoen.

Sen sijaan sitä tyytyy väkinäisesti hymyilemään ja onnittelemaan. Mielessään tosin fileroi jo kertojaa sushiksi ja käärii tiukasti merilevärullan sisään.

Ja ihan turha yrittää ajatella, että onhan tässä mahdollisuus, voi juku kun tuntuukin siltä! Mikä tän mahdollisuuden oikein ratkaisee?? Ja ennen kaikkea koska?? Tuleeko tästä ikuinen piina? Yksi joukkuetoveri yritti lasta 10 vuotta, ja hei sitten tärppäs. Ja taas helpoitti oloa.. NOT!

Miksi tää turhautuminen, ärsytys, ketutus ja suru pitää purkaa syömiseen tai muuhun epäjärkevään? Kyllä tällä turhautumisen määrällä pari maratonia juoksis. Ainut vaan, että sitä ehti ennen sitä avata suunsa, niin että koittaa nyt sit tätä ruhoa johonkin liikuttaa 42 kilometrin verran. NOT! Parempi jäädä sohvalle. Ehkä vähän syödä jotain. Ja pikkuisen lisää. Nimimerkillä viime viikonloppuna 5 piparia, 3 muffinsia, 1 leivos, 3 levyä suklaata, 1 pussi karkkia. Ja ei, ei se helpoittanut oloa, päinvastoin. Ja jos olis pysähtynyt ajattelemaan, niin sen olis kyllä jo tiennyt. Mutta harmitti. Tunnista tunnesyöppö.


Ei se oikeesti maata kaada, että muut saa lapsia, mutta saa kai se ketuttaa?? Ei kai sitä kukaan voi paheksua? Tuskin se nyt parempi olisi sisällänsäkään pitää ja masentua. Taas saa puoliso kuunnella kotona ulvomista. Ja taas kerran se toteaa tyynen rauhallisesti myötätuntoisella katseella, että ei sille voi mitään, kyllä meidänkin vuoro tulee, ei se meiltä pois ole, ollaan onnellisia niiden puolesta. Aah.. vielä hieman tiukemmalle.. ja päälle mätiä ja vóla, jo toinen valmis sushi. Haistakoot home. Tänä iltana ainakin mökötän asiaa. Sanoi mitä sanoi. Nyt ei auta kuin mökötys ja synkistely. Minkä ihmeen takia tässä talossa ei ole herkkukätköjä?? Tunnista herkkukätkösyöppö.

Ja loppuun tiivistyksenä:

                                                AAAAARRRRGGGGG!!!!

lähde: goole.com

2 kommenttia:

  1. Miten onkaan niin, että miehet osaa olla niin paljon solidaarisempia. Mä vaan en osaa innostua tällä hetkellä toisten (loputtomista) vauvauutisista! Ja mies se vaan sanoo, että juu harmittaa mutta kyllä meidänkin vuoro tulee ja onnittelee toisia iloisesti hymyillen. Ja samalla itsestä tuntuu että voisi olla niinkuin 3-vuotias leikkipuistossa, tönäistä jos jolla on jotain mitä itsellä ei ole. Herkkukätköt = <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama! Itsekin voisi kaupassa hymyilyn sijaan vaan potkia kaikkia polvitaipeisiin pelkästä ketutuksesta :D Onneks on vielä tyytynyt kuitenkin jättään sen siihen hymyilyyn ;) Se on joku miesten juttu tuo kärsivällisyys! Mutta ei me silti yhtään huonompia olla vaikka hieman kärsivällisyys joskus rakoileekin.. ;)

      Poista

Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!