Odottaminen..

On tylsää ja ärsyttävää, kun on huono kärsivällisyys. Tiedän jo, että menkat alkavat kohta, olo on ihan sellainen, joten voisivat nyt sitten alkaa niin loppuisivatkin joskus.

Tuntuu, että sitä vain odottaa koko elämänsä. Odottaa erilaisia tapahtumia, ihmisiä, pyhiä, jotain poikkeavaa tai ihan vain, että aurinko paistaisi risukasaankin. Elämä kun ei useinkaan tunnu reilulta. Sitten saakin odottaa, koska paha olo menisi pois. Voikun sen saisikin vain puserrettua pois tai ajateltua pois! Eikä niin, että se vaikuttaa ihan kaikkeen mitä tekee. Ei niin, että olo on samanlainen kuin ulkona oleva kylmä,märkä tihkusade. Taas kerran tänä syksynä kaipaa peiton alle pakoon pahaa maailmaa... Sinne lämpöiseen ei tunnu pahan koura ylettyvän, siellä on hyvä olla. Suklaalevy on bonusta, toinen extrabonusta...

Onneksi tv:stä tulee paljon hömppää, kun ei huvita muutakaan tehdä, vaikkakin tekemistä olisikin. Ne kivasti kasaantuvat takaraivolle mieltä puhdistamaan.... Kun on aina ollut sellainen luonne, että tekee ennemmin etukäteen kuin myöhään. Noh, peitto korville vaan.

Taas yhden positiivisen postauksen voi lopettaa pohdintaan, mitä sitä nyt odottaa?

Joulua

Vauvaa (in my dreams)

Ystävien tapaamista

Vapaita

Kynttilöitä ja rauhallisia iltoja

Pitkiä lenkkejä

Lunta ja valoa

Parempaa mieltä