Työssäni olen melko paljon lasten kanssa tekemisissä ajoittain.. Ja tänään oli taas yksi sellainen päivä ja vielä 9.30-22.30,eli jokunen tunti.. Kyllähän siinä taas ajatuksia lenteli ilmaan..
Tänään oli monenlaisia vanhempia. Oli niitä, jotka olivat rauhallisia ja joiden lapset luottivat vanhempiinsa, tuntui että kun vanhemmat olivat rauhallisia ja selittivät asiat aivan normaalisti. Siis normaalisti yksinkertaisin sanoin. En tarkoita siis lässyttäen 6- vuotiaalle tyyliin kuin puhuisi 1-vuotiaalle. En uhkaten ja uhkaten ja uhkaten, ai niin ja kiristäen. En tarkoita varsinkaan laulaen!!! Enkä väkisin pakoittamalla niin että saa vieressä pelätä, että vanhempi taittaa lapsen käden poikki. Enkä kyllä pelkästään lahjoen, kun meet tuoyon saat sellaista,kun teet noin saat sellaisen, kun taas teet niin niin saat taas jotain. Voin kertoa, että 10minuutissa lapsi täyttyy leluista, herkuista, vaatteista, leffoista, äidin ja isän viereen nukkumisesta aika täyteen. Joka lauseessa n. 4 lupausta, ja moniko niistä toteutuu oikeasti? Mitä lapsi oppii niistä katteettomista lupauksista? Millaisia ihmisiä niistä lapsista tulee?? Ovatko ne sellaisia, joiden ei itsekään tarvitse ikinä pitää lupauksiaan? Ja hei unohdin vielä yhden ryhmän, ne jotka eivät kommunikoi. Se on varmasti myös vaikea taito, koska se vaatii lapsen kanssa oloa ja tuntemista.
Ihailen niitä vanhempia, jotka ovat johdonmukaisia, tekevät selvät säännöt lapsille ja jos lapset eivät tottele, niin toteuttavat lupauksensa/ ehtonsa. Ne jotka jaksavat selittää uudelleen ja uudelleen hermostumatta, kaiketi menevät vielä lapsen tasolle fyysisesti kun puhuvat. Sellaista toimintaa on ilo katsoa. Paljon on tietysti perheen yksilöiden temperamenteistakin kiinni.
Mutta usein sitä miettii, että miten itse asioita tekisi jos olisi äiti. Miten pyörittäisi arkea ja perhettä. Ottaisi lapset mahdollisimman paljon mukaan, opettaisi hyvätapaisuutta ja sitä, että teoilla on seurauksensa. Empatiakykyä ja sosiaalisuutta.. Ne auttaisivat paljon vanhempana. Perheelle varaisi yhteistä aikaa, mutta pitäisi myös huolta parisuhteesta,koska se heijastuisi koko perheeseen.. Ei se varmasti helppoa olisi.. Helppohan se tässä on kuvitella, mutta niin paljon antaisi, että saisi senkin kokea..
kai sitä jokainen kuvittelee/toivoo/haluaisi/yrittäisi olla hyvä vanhempi omalle lapselleen? Entäpä erityislapset? Taitaa olla ihan oma lukunsa ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!