Miten sitä osaisi olla stressaamatta asiaa?

Jotenkin tuntuu, että kauhean usein sitä pohtii, josko se vauva tuleekin sitten vasta kun hoidot on käyty läpi ja 'luovuttaa'.. Joka paikasta tuntuu kuulevan, että sitten se kyllä tärppää. Tekis mieli huutaa, että turhaanko tässä kärsitään?? On se vaan niin turhauttavaa, jos kaikki onkin sitten periaatteessa ihan turhaan käyty läpi? vai onko se turhaa? Kyllähän tää on eräänlainen elämänkoulu ollut jo tähänkin mennessä.. On oppinut itsestään ja kumppanista. Mutta kaikkein parasta on se 2 viikkoa gonal-f:n jälkeen menkkoja odotellessa! Silloin lähtee turvotuksia  ja mahtuu normaaleihin vaatteisiin, hermot on normaalit eikä viulunkielet, normaaliruoka maittaa ja riittää saamaan masun tyytyväiseksi. Gonalin aikana minulla on ollut myös kuvotusta aamusta puoleenpäivään(oon pistänyt gonalin illalla) ja glomifeeneista tulee todella todentuntuisia painajaisia monia kertoja yössä, turvotusta ja unettomuutta.. joten se 2 viikkoa omana itsenään on ihanaa aikaa :) toivon, että voin joskus lukea näitä tekstejä ja pohtia, että olihan tuosta kaikesta hyötyä ja silitellä pienokaista..