Mitä jos ei ikinä tulekaan äidiksi?

Sitä on monta kertaa miettinyt hiljaa mielessään..

Jotenkin on aina haaveillut isosta talosta ja monesta lapsesta, jotka loisivat taloon iloisen tunnelman. Kuvitellut mielessään koko perheen yhteiset päivälliset, ison sohvan ja ison perheen yhteiset kotilauantain leffaillat.. Millainen talosta tulee, jos siellä onkin pieni sohva ja kaksi ihmistä? Tällä rakkaudella toivon, että siltikin ihan meidän näköinen koti. Vaikka sieltä tuntuisi paljon uupuvankin silloin...

Haikeudella katselen raskaana olevia äitejä masujensa kanssa ja pohdin, tunnenkohan itse ikinä sitä symbioosia pienen elämän alun kanssa.. Miten sitä sitten osaa olla, jos ei sitä koekaan koskaan? Ei mikään varmasti voi korvata tai täyttää sitä lapsen tyhjyyttä. Ihanaa olisi jos en katkeroituisi, vaan pystyisin siltikin katselemaan tulevia äitejä. Tällä hetkellä katselu aiheuttaa musertavan painon tunteen rinnalle ja salpaa kevyesti hengitystä, kun samalla pieni ääni toivoo jossain syvällä, että voi kumpa minäkin joskus..

Kahden ihanan pienen koiran "äitinä" huomaa usein purkavansa erilaista hellyyttä heihin kuin puolisoon. Antaa mieluusti pusuja ja rapsuttaa toisen katsoessa suurilla silmillään anovasti sinua silmiin, ja taas hellyyden tunteet kuohuu poltellen silmäkulmia.

Sitä on onnellinen kaikesta mitä on. Monena iltana sohvalla istuessa pienen perheen kanssa huokaa onnellisesti. Mutta silti kaipaa lisää, vaikka asiat muutoin hyvin ovatkin. Onko ihmisen onnellisuus kiinni siitä mitä ei saa? Vai pystynkö joku päivä hyväksymään, etten välttämättä olisikaan äiti koskaan?  Kyllä siihen jonkinlainen pelko sisältyy. Ahdistus ja pelko. Kuinka hyväksyä asian? Luulen, että se on vuosien, jos ei melkein elämän mittainen prosessi.. En tiedä, olisiko se erilaista jos ei olisi koskaan kuvitellut suurta perhettä.. mutta kun on haaveena se ollut, niin tuntuu vaikealta luopua haaveestaan. Varmasti vielä ei tarvitsisi asiaa ajatella, koska on koeputkihedelmöitys mahdollisuuskin, mutta eihän kukaan ajattelekaan, että tällaista sattuisi juuri itselle? Yleensä ihmisellä on kuitenkin perusajatelmana, että ei minulle käy mitään ja se on varmasti mielen puolustuskeinoja, eihän siitä mitään tulisikaan, jos koko ajan pelkäisi kaikkea. Mutta ennemmin putoaa sitten vähän matalemmalta pettymyksen saralla, kun pohtii näitäkin puolia ajoissa. Toivottavasti ainakin..

Sitä kuvitteli hoidot useiden vuosien kestoiseksi, ei osannut arvatakaan, että nyt mennään jo 2/3:ssa. 1. Terolut 2. Inseminaatiot 3. Koeputkihedelmöitys.

jos oikein toivoo, niin saisikohan yhden lisänumeron arvontaan terveellisistä elämäntavoista? Koska melkoiselta lottovoitto arvonnalta aina välillä vaikuttaa. Vaikka nyt kun asiaan osaa kiinnittää huomiota, niin lapsettomuusongelmat ovat todella yleisiä, ja monet käyvät hoidoissa. Mutta niinhän monet lottoavatkin?