Taas tänään sain kyseisen kommentin töissä, kun vanhempi työkaverini kertoi talon yhteisessä kahvipöydässä olevansa ensi vuonna mummu ja perään kurkkasi minun suuntaani. Äitini kun sattuu olemaan samassa paikkaa töissä, että olisihan se hieno kun ensivuonna olisi tasan 5 mummua! Niin..... Pieni väkinäinen hymy ja huoleton heitto, että katsotaan sitten häiden jälkeen ja puheenvaihto itse mummoon, joka onneksi alkoikin kertoa innoissaan asiasta. Sillä aikaa ehdinkin äkkiä syömään ruokani ja hipsimään pois. Huh. Hienosti vältetty taas, eikä kukaan epäillyt. Ja taas kerran voi todeta, että eihän sitä tiedä, millaisia salaisuuksia tai huolia ihmisillä on, jos he eivät niistä kerro. Itse on tämän kokemuksen kautta oppinut, että ei puolivitsilläkään heitä raskausvitsejä toisille, koska ne voi vihlaista todella syvältä.
Tästä tulikin mieleeni, että jokunen viikko sitten kuulin tuttavaltani kysymyksen, onko minulla syömishäiriö, kun kylillä hän oli kuullut tällaisen pohdinnan. Olin ihmeissäni, mistä tällainen väite on tullut? (pieni kylä.. mikä idylli ja rauha.. Vai miten se menikään?) Ja samaan hengenvetoon, että ei, en ole. Hetken olinkin hämmennyksissäni, kun kuulin, että lisäkilojeni vuoksi oli ajateltu syömishäiriötä. Nyt ajatus huvittaa jo, mutta silloin se lähinnä masensi. Taas vaihteeksi tässä tunteiden vuoristoradassa :D
Onhan se vaikeata olla arvostelematta ihmisiä, eikä siinä, jos itse tietää, kuinka asiat oikeasti ovat, niin ei ole mitään hätää, vaikka tuollaisia väitteitä tulisikin vastaan. Ei haukku haavaa tee :) pitää vain muistaa millainen itse on ja toivoa, että lähimmät sanovat, jos on oikeasti jotain sanottavaa, eikä itse huomaa.
Paljonkohan tulisi,jos saisi aina 5€ jokaisesta kysymyksestä? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!