Syyllisyys.

Syyllisyys.


Lapsesta lapsettomuuden jälkeen.
Syyllisyyden tunne lapsettomuudesta kertovan blogin jatkamisesta, vaikka on saanut lapsen. Syyllisyys raskauden kokemisesta. Syyllisyys onnellisuudesta. Syyllisyys halusta haluta lisää lapsia. Syyllisyys toisten positiivisista raskaustesteistä(taas). Syyllisyys pahoista ajatuksista kuullessa raskausuutisia. Syyllisyys asioista valittamisesta.


Kiertojen perusteella, meillä on yhä sama ongelma kuin aiemmin, minun kiertojeni epäsäännöllisyys ja ovulaation puuttuminen/epäsäännöllisyys. Ovulaatiotestejä on kulunut.


Poika on 7,5kk ja toivoisin niin kovasti olevani uudelleen raskaana. Koen kovaa syyllisyyttä siitä ajatuksesta. Tunnen, ettei minulla olisi oikeutta haluta enempää lapsia, koska olen jo yhden saanut ja toiset eivät saa yhtäkään. Yhä päivittäin, viimeistään nukkumaan mennessä ajattelen, kuinka onnekas olen, kun sain kokea raskauden ja saimme terveen lapsen. Tiedän tasan tarkkaan, ettei mikään niistä ole itsestään selvyys. Tiedän myös vahvemmin kuin koskaan, että minulla riittäisi rakkautta muillekin lapsille ja kuinka tulisin nauttimaan arjesta lasten kanssa. Tunnen syyllisyyttä myös siitä, että onnistuimme ns. Kevyellä hoidolla. Pelkään, että sen vuoksi emme pääse uudelleen hoitoihin, vaan joudumme yrittämään useita vuosia ensin ennen toista lasta. Luomuraskauden mahdollisuus varmasti siis on, koska inseminaatio meillä toimi. Enemmän se mietityttääkin, kuinka pieni mahdollisuus siihen on, kun kierrossa ei ole päätä eikä häntää, se on samanlainen kuin ennen inseminaatiohoitoja eikä sillonkaan vuosiin tärpännyt.


En olisi ikinä uskonut, että voisin hoitoja vielä ajatella, mutta mahdollisuus toisesta rakkauspakkauksesta olisi sen arvoinen. Tekisin mitä vaan toisen lapsen vuoksi. Nyt kun pieni mies on sen 7,5kk niin en voi kuin ihailla kuinka arki helpottuu versus vauva-aikaan ja kuinka mahtavaa on seurata tuon ihanuuden kasvua sekä kehitystä. Jos joku miettii kannattaako koittaa hoidoissa kaikkensa ja vähän päälle, niin minun mielipidettäni ei tarvitse hetkeäkään epäröidä: Kannattaa.


En olisi myöskään uskonut, että raskausuutiset satuttavat taas. Luulin sen kateellisuuden olevan jo ohitse mennyttä elämää. Annan kyllä itselleni luvan katkeruuteen, koska tiedän, ettei meidän toinenkaan lapsi olisi keneltäkään muulta pois. Ja miksen saisi haaveilla isosta perheestä? En haaveile urasta, en rahasta, en unelmavartalosta, en lottovoitosta tai ulkomaanmatkoista. Haaveilen suurperheen äitiydestä. Jos meille ei enempää lapsia tule, niin hukutan kyllä tämän yhden rakkauteeni aivan varmasti. Mutta aion myös yrittää parhaani haaveeni toteuttamisessa. Olisi se sitten jonkun mielestä väärin tai ei :)