Luen blogia tuttavaperheestä, joiden poika kuoli kohtuun lasketun ajan jo ylitettyä tuntemattomasta syystä. Kyyneleet virtasi taas vuolaasti uutta tekstiä lukiessa. Voi kuinka voisi sulkea tuon oman pienen syliinsä ja suojella sitä kaikelta pahalta ikuisesti! Ei voi edes käsittää tuttavapariskunnan tuskaa. Ei voi.
Voiko sanoa tuntevansa niiden tuskan, jotka ei koskaan saa tuntea tätä järjetöntä määrää rakkautta pientä ihmistä kohtaan? Ei voi.. Ei voi, koska ei ole lapseton. Miks joitakin onnistaa? Minkä takia toiset ei koskaan saa kokea tätä?
Facebookissa osui silmään teksti, jossa ystävällinen ihminen oli huomannut koiran Citymarketin ulkopuolella ja kiinnittänyt huomiota, kuinka koira oli useita tunteja joutunut tärisemään ulkopuolella kylmässä. Hän oli odottanut koiran luona useita tunteja. Saanut toiselta ystävälliseltä ihmiseltä fleecen koiralle. Lopulta siirtänyt koiran lämpimään tuulikaappiin. Useaan kertaan hän oli pyytänyt myös kaupan henkilökuntaa kuuluttamaan koiran omistajia. Lopulta oli selvinnyt, että omistajat olivat koko ajan seisseet pelikoneilla kuulutuksista välittämättä, tai siis ilmeisesti käyneet henkilökunnalle valittamassa kuulutuksista. 112:sta oli ystävälliselle naiselle sanottu, että sieltä apua saa kun kauppa sulkeutuu, jos omistajia ei sillon näy. Sen vuoksi nainen jäi koiran luokse. Voitteko kuvitella?? Kuinka ihana ihminen. Ja kuinka p****t koiran omistajat!!! Olivat lopulta ennen sulkemisaikaa tulleet ja ruvenneet mouhoamaan, että mitä yrittävät varastaa koiraa ja koiralla on turkki, kyllä se pärjää. Itse olisin toivonut, että omistajat olisi sidottu kaupan ulkopuolelle toppatakki päällä ohuissa legginseissä yhtä pitkäksi ajaksi. Ei sillä koiralla takapuolessa sellaista karvakasaa ole ja kuka luulee sen jaksavan seistä useita tunteja!? Mitä älykääpiöitä. Mutta tästä pohdin, miten tuollaiset hankkii/saa lemmikkejä? Sama ihmisissä.. Minkä takia, jotka kamalat ihmiset saa lapsia ja tekevät niille sitten pahaa tai jättävät heitteille. Kun olisi paljon perheitä ilman lapsia, mutta täynnä rakkautta ja lämpöä. Sellaisia perheitä, joissa lasten ei koskaan tarvitsisi kärsiä! Eikä lemmikkien.. Maailma tuntuu välillä todella epäreilulta..
Joka hetki pitäis pystyä elään hetkessä. Ei sais odottaa ajan kuluvan, kun ei sitä saa takaisin. Pelottavaa. Se, että ihminen vanhenee eikä voi sille mitään.. Että kaikki kuolee joskus eikä välttämättä saa enään ikinä elää. Ettei enään koskaan ole olemassa, eikä pysty ajatteleen. Kun ei ole olemassa.. Hui. Ei saa ajatella. Alkaa pelottamaan.. Mutta kuinka lapseton, joka haluaa elämässään ylikaiken perheen, voi nauttia joka hetkestä? Jos ei halua muuta. Jos se on kaikkein tärkeintä. Tätä itse pelkäsin. Etten saisi omaa pikkuista. Sitä syytä, jonka takia elää ja joka tekee siitä elämästä niin tärkeätä, että nauttii niin monta kertaa päivässä siitä, että on elossa ettei mitään järkeä. Koska poju on nyt meinaan 2kk ja vieläkin päivittäin, välillä tuntuu, että yhä useammin halaa ja pusuttelee pientä samalla ajatellen, onneksi minulla on sinut ja onneksi elän, onneksi saan rakastaa jotain niin paljon kuin rakastan sinua. Mikään ei voisi korvata tätä tunnetta. Äidinrakkautta. Pyyteetöntä. Vilpitöntä. Puhdasta rakkautta. Eli? Tunnetta, että sydän pakahtuu rinnasta kun pikkuinen hymyilee, sydäntä raastava kipu kun toinen painautuu yöllä ihan kiinni vatsaasi kun yrität korjata asentoa(ja nostaa häntä omaan sänkyyn) ja asentoa korjatessa pikkuruinen nyytti painautuu yhä tiukemmin kiinni ja päästää pienen säälittävän äänen, ei siinä voi kun hymyillä ja tuntea tuskaa pakahduttavasta hellyydestä.
Olen onnellinen karvaisista pienokaisistammekin. Ne opettivat meille rakkautta ja perheen perustamista jo ennen pojua. Ne ottivat vastaan hellyyttä ja ennen kaikkea antoivat sitä itsekin. Voin lämpimästi suositella lemmikkiä jokaiselle, jolla on antaa niille lämpöä ja rakkautta. Meille haukut toivat paljon iloa ja lohtua hoitojenkin aikaan, ovat opettaneet paljon ja ovat täydellisiä perheenjäseniä, joista emme ikinä luopuisi <3
Pointti?
Carpe diem, tartu hetkeen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Enemmän kuin mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kommenttejasi!