Jaahas... Taas kerran voi vain pohtia, että noin voi sanoa vain ihminen, joka ei ole kokenut lapsettomuushoitoja.
Ei se kaikki kokema pyyhkiytynyt pois mielestä, kun vihdoin testi näytti plussaa. Ei todellakaan.
Luulin, että koen meidän olleen aina ns. lapsettomia. Hankala selittää, mutta tarkoitan sitä, että ymmärrämme puolisoni kanssa, miltä tuntuu odottaa, odottaa ja odottaa lasta. Elää ne monet toiveet. Pettyä pettymyksen jälkeen. Itkeä, toivoa, itkeä taas ja toivoa taas. Katsella muiden onnea, toivoa omaa onnea. Antaa periksi universumille, ettei voi itse asialle mitään ja samalla juoda aamuisin greippimehua mama multivitamiinien kanssa, koska jossain on lukenut, että se voisi auttaa raskaaksi tulossa. Me tiedämme, miltä tämä ja paljon muuta tuntuvat. Uskon, että nautimme tästä raskausajasta ja toivottavasti tulevasta pienokaisestamme eri tavalla kuin ihmiset, jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta.
Ei lapsettomuus ole pelkästään fyysistä, mielestäni enemmänkin 60% henkistä ja 40% fyysistä. Mielipiteeseeni voi tietenkin vaikuttaa sekin, että meidän/minun tiedoissani lukee tällä hetkellä määrittämätön lapsettomuus, koska syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Itse veikkaan sen olleen epäsäännöllinen kierto, koska inseminaatiosta kuitenkin apu löytyi... Ajattelisin ehkä erilailla, mikäli olisi selvinnyt ihan joku tarkka syy... Mutta uskon silti, että ilman hoitoja raskaaksi tuleminen olisi varmasti joko kestänyt todella pitkän aikaa, tai olisi jäänyt kokonaan tapahtumatta..
Jollain tasolla olin luovuttanut marras-joulukuun aikaan, sen huomaa hyvin teksteistäkin, olen niihin laittanutkin etten usko inseminaation toimivuuteen. Siinä vaiheessa olin ehkä niin jotenkin kyllästynyt siihen pistelyyn ja hormonimyrskyyn ettei toivoa tuntunut olevan. Mutta en silti usko siihen, minkä monesti kuulin, että sitten tärppää kun lopettaa yrittämästä. Mielestäni saa olla aikamoinen taituri, että pystyy kesken hoitojen rentoutumaan ja unohtamaan kaiken. Lapsettomuudesta tuli kuitenkin niin iso osa arkea. Se vaikutti henkisesti, fyysisesti, parisuhteeseen, taloudelliseen tilanteeseen, mielipiteisiin, koko tulevaisuuden suunnitteluun, reissujen suunnitteluun (koska hoidot, mikä kierron vaihe).. En todellakaan voi väittää nauttineeni hoidoista missään vaiheessa, mutta toisaalta nyt on helppo jälkeenpäin miettiä pieni ihme sisässään, ettei olisi vaihtanut niitä poiskaan.. Kyllä nyt on silmät avartuneet niin paljolle.. Toisaalta, en väitä etteikö voisi olla avarakatseinen ilman hoitojakin. Minä en ehkä kuitenkaan olisi tällä tavoin kuin nyt olen..
Mutta silti tiedän olleeni se osa väestöä, joka on lapsettomuudesta kärsinyt, eikä sitä muuta mikään. Ei edes pikkuisemme, hän on osa tätä kaikkea <3
